Paitsi näiden uusien tilojen vihkiäisjuhlaa, vietämme tänään myös vanhan koulurakennuksen 75-vuotisjuhlaa. On siis paikallaan palata ajassa taaksepäin ja muistella menneiden sukupolvien tyätä tämän kyläkunnan sivistämiseksi.

Vuoden 1865 jälkeen laaja Salon pitäjä jaettiin kolmeksi itsenäiseksi kunnaksi, joista laajin oli Salon emäseurakunta. Sen kyliä olivat Pattijoen, Olkijoen, Kopsan, Palon ja Savolahden kylät. Pattijoen kylä niistä oli laajin ja sen sivukylinä mainittiin Ylipää, Jokelanperä, Myllylänperä, Saarelanperä ja Alapää, jota myähemmin, kun kylään rakennettiin 1912 kirkko, ryhdyttiin nimittämään kirkonkyläksi. Tästä huomaamme, että Olkijokea ei silloin mainittu sivukylänä.

Mainitun Salon emäseurakunnan ensimmäinen koulu oli Oulun läänin ensimmäinen kansakoulu, joka sijaitsi Savolahden kylässä ja oli siis jokseenkin syrjässä Pattijoen kylän samoin kuin Olkijoen kylänkin kannalta. Kansansivistyksen edistämiseksi maalaiskunnissa säädettiin piirijakoasetus v. 1898. Siinä määrättiin, että kunta piti jakaa koulupiireihin sekä perustaa niin monta ylempää kansakoulua, että jokainen kouluikäinen lapsi voi käydä koulua omassa piirissään. Piirijakoasetus ei vielä velvoittanut koulunkäyntiin, mutta koulu oli pakko perustaa, jos vähintään 30 lasta ilmoitettiin kouluun. Salon emäseurakunnan alueelle muodostettiin seuraavat koulupjirit: Alapään piiri, Ylipään piiri, Kopsan piiri, Olkijoen piiri ja Saloisten piiri.

Alapään piirissä oli jo toimiva koulu, samoin Ylipään eli Korkianperän piirissä oli toiminut koulu vuokratiloissa. Olkijoen piirin koulu rakennettaisiin joen eteläpuolelle, Vilppulan talon kohdalle. Piirijakoesitys ei kuitenkaan kelvannut kuvernäärille, koska näytti siltä, että vähäiseIle asukasluvulle olisi toteutettavissa taloudellisempikin piirijako.

Uusi ehdotus jakoi pitäjän Alapään, Sydänmaan, johon kuuluivat Ylipää ja Kopsa sekä Saloisten piireihin. Olkijoen kylä määrättiin kuulumaan Alapään piiriin. Tämä aiheutti sen, että vain harvat olkijokiset lähtivät niin kauas kouluun. Kyläläiset saivatkin tyytyä edelleen kiertokouluopetukseen.

Kun sitten kopsalaiset onnistuivat saamaan koulun kyläänsä aluksi vuokratiloissa 1911, niin miksei tänne Olkijoellekin saataisi. Samana vuonna tehtiin kuntakokoukselle ehdotus koulun perustamisesta. Sen kohtaloksi koitui selvä hylkäyspäätös. Ei auttanut edes valitus lääninhallitukseen, sillä olkijokiset puuhamiehet olivat unohtaneet osoittaa, etta lain vaatimat 30 lasta olisi kouluun ilmoitettu, Tämä hiljensi puheet kouluhankkeesta joksikin aikaa.

Asutus kuitenkin kylällä laajeni vuosi vuodelta, erityisesti Pöllän ja Ravionperän suunnalle syntyi uutta asutusta vilkkaasti. Tämä viritti kouluhankkeen uudelleen. jopa kuntakokouskin lämpeni ajatukselle siinä määrin, että kunta osti Lassilan maatilan ja sai siitä sopivan tontin koulutaloa varten juuri siihen paikkaan, jonka aikaisempi, hylätty piirijako edellytti, joen eteläpuolelle Vilppulan talon kohdalle.

Tämä tapahtui 1917. Seuraavana vuonna uusi koulupiiri päätettiin perustaa ja koulutaloa alettiin rakentaa. Taloudellista oli käyttää samoja piirustuksia, joilla Kopsan koulu oli rakennettu vuotta aikaisemmin. Kuntakokouksen valitsema johtokunta kokoontui ensimmäisen kerran Fredrik Impolan talossa 29.12.1918. Se käsitteli seuraavat kaksi asiaa: (suora lainaus päytäkirjasta) „

I § Kokouksessa oli läsnä kaikki johtokunnan jäsenet, Kokouksen avasi Fredrik Impola, joka valittiin keskuudesta puheenjohtajaksi. Ate Joensuu, varalta Fredrik Impola. Rahastonhoitajaksi Matti Wilppula, kirjuriksi Edward Impola."

II § Arvioitiin koulun menoaryio ensi yuotta varten päättyen summaan Smk 4250.

Kokouksen puolesta puheenjohtaja Aadolf Joensuu

kirjuri Edward Impola„

Näin oli päästy alkuun. Johan Nummelan urakoima rakennustyö eteni hyvää vauhtia. Ajallaan rakennus valmistui, ja suoritettiin vastaanottotarkastus syyskuun 9.pnä 1919. Tilaisuudessa laadittiin myös pöytäkirja, mutta ei yhtä laajaa kuin näiden rakennusten osalta viime keväänä kiirastorstaina. Luen tuon päytäkirjan.

"Tarkastuksessa oli saapuvilla rakennustoimikunta sekä rakennustoimikunnan kutsusta rakennusmestari F. H. Granlund kuin myäs urakoitsija J. Nummela. Tarkastuksessa ei ollut koulun rakentamistyötä vastaan mitään muistuttamista, joten urakoitsija, J Nummela on tehnyt työn kunnollisesti sekä piirustusten ja työselityksen mukaan. Rakennustoimikunta otti tässä tarkastuksessa koulun vastaan urakoitsijalta." Johan Nummela F.H. Granlund urakoitsija rakennusmestari M. Rusko rakennunstoim.puhj. H.Tuomikoski J.S. Tuohinto A. Joensuu F. Impola M. Wilppula

Keväällä oli opettajan valinnan aika. Johtokunta, johon edellisten lisäksi oli nimitetty myös J.S. Tuohinto ja Juho Kaakinen, kokoontui toiseen kokoukseensa 30.5.1919. Ainoana asiana oli "naisopettajan viran täyttäminen, joka yirka oli haettavaksi julistettu Suomalaisessa Wirallisessa lehdessä ja Raahen Seudussa 3O.4. 1919 näin kuuluvalla ilmoituksella"

Saloisten pitäjän Olkijoen kylän ylemmän kansahoulun johtokunta julistaa täten mainitun kansakoulun naisopettajan viran haettavaksi 30 päivän kuluessa. Wirkaan, johon on astuttava tulevan elokuun 1. pnä 1919 seuraa tavallinen valtion apu sekä kunnalta, paitsi asuntoa ja valoa lämpöineen, lehmän talvirehun korvausta 350 mk vuosittain, lehmän laidun yhteisillä laidunmailla, 1 ha peltoa ja ketoa sekä O,4 ha ahdetta niityksi kaikki samalla koulupalstalla, kalliinajan palkan korotus 400 mk kunnalta.”

Kun johtokunta oli sitten asianmukaisesti tarkastanut kaikki saapuneet kuusi hakemusta, niin johtokunta päätti äänin 4 puolesta ja 1 vastaan kutsua koulun opettajaksi kahdeksi koevuodeksi Alma Gustaava Elfvingin. Näin oli koululle saatu pätevä opettaja, mikä alkaa näkyä myös johtokunnan pöytäkirjoista, jotka Alma Elfving virkansa puolesta sen jälkeen kirjoitti selkeästi hyvällä käsialalla...

Nyt kun opettajan saanti oli varmistunut, johtokunnan täytyi ryhtyä erinäisiin käytännän järjestelyihin ennenkuin koulunpito uudessa koulutalossa alkaa sujua. Kolmas kokous elokuun 17 .pnä päätti tilata kartat ja havaintovälineistä välttämättömimmät. Koulukuvien ja veistokaluston toimittaminen päätettiin jättää raahelaisen kirja- ja paperi kauppias J. Saariahon huoleksi, sillä hän toimi alan asiamiehenä paikkakunnalla. Pientenkoulun alkaminen oli sovittu tapahtuvaksi 28. elokuuta, jolloin myös sisäänkirjoitus varsinaiseen kansakouluun pidetään.

Koska Olkijoen koulu toimi supistettuna eli yhden opettajan kouluna ja virkaan oli valittu naisopettaja, täytyi valita poikien käsityön ohjaaja ja niinpä mainittu virka jätettiin johtokunnalta haettavaksi. Kun seuraavan kerran kokoonnuttiin, täytyi johtokunnan todeta päytäkirjassaan, että hakukelpoista poikien käsityönohjaajaa ei määräajassa ilmaantunut. Niinpä valittinkin epämääräiseksi ajaksi tuohon tehtävään Matti Joensuu, joka kuitenkin jo seuraavan lukuvuoden alusta kieltäytyi tehtävää hoitamasta ja hänen tilalleen valittiin Matti Vilppula (Keskitalo).

Niin arkinen aherrus kansan sivistämiseksi alkoi tässäkin kylässä. Kun kello läheni kymmentä elokuun 28 ,päivä 1919, oli koulun pihalle kertynyt 32 oppilaaksi ilmoittautuvaa lasta. Tuo päivä ei vielä ollut varsinainen koulupäivä. Vasta seuraavana päivänä alkoi tuo ns. pientenlastenkoulu.

Tuo pientenlastenkoulu on ollut ns. valmistava koulu, josta sitten jatkui myöhemmin syksyllä varsinainen 4-osastoinen kansakoulu sekä iltaisin pidettävä jatkokurssi. Koska kansakoulu ei vielä ollut oppivelvollisuuskoulu, täytyi koulunkävijöitten maksaa saamastaan mahdollisuudesta. Jo silloin kunnat ottivat huolehtiakseen vähävaraisesta väestänosasta. Niinpä johtokuntakin saattoi vapauttaa koulumaksusta kuusi varatonta oppilasta. Myös oppikirjoista ja koulutarvikkeista maksettiin, mutta varattomille ne annettiin maksutta käyttöön.

Osa teistä tietää, miten kunnan kiinteistäjen hoito on nykyisin järjestetty, mutta kuulijat saavat arvata, miten ne järjestettiin tässä koulussa 75 vuotta takaperin. Niistä huolehti opettaja. Ihan pöytäkirjassa oli sovittu, että Alma Elfving huolehtii koulun puhdistamisesta 100 markan korvausta vastaan alkaneen lukuvuoden ajan. Tämän korvauksen pienuus kuvastuu siitä, eitä seuraavassa kokouksessa johtokunta oli päättänyt myöntää satunnaisista menoista kuusijuhlan viettoa varten saman 1OO mk, jonka opettaja sai siivoustyöstään lukuvuoden ajalta. Noista satunnaisista menoista jäi vielä puolet käyttämättä. Määräraha oli alkuaan varattu aidan panoa ja sillan rakentamista varten.

Kahdella sadalla tuntui saavan paljon aikaan, mutta kuusijuhla nielaisi siitä puolet. Opetusvälineitä ja kirjojakin tarvittiin, joten niihin esitettiin varattavaksiä 2000 mk. Vuonna 1922 siivoojan ja koulun lämmittäjän tehtävät annettiin naapurissa asuvalle emäntä Liisa Lassilalle 300 markan korvauksella. Hän hoiti tehtävää siihen asti, kun Alma Elfing oli koulun opettajana. Seuraava opettaja otti jälleen vahtimestarin tehtävän hoitaakseen palkkanaan 2 hl jyviä ja 300 mk rahana.

Kolmannesta lukuvuodesta alkaen on koululla toiminut myös oppilaskirjasto, joka saatiin tilaamalla kustannusyhtiö Valistuksen tarkoitukseen valitsema kirjavalikoima. Sen kustannukset johtokunta sitoutui maksamaan koulun määrärahoista. Sen jälkeen kirjasto on tässä talossa toiminut. Vuodesta 1952 yleiseksi kirjastoksi muuttuneena. Tuo kirjasto saa vielä tämän vuoden aikana oman tilan vanhan keittolan paikalle.

KesälIä 1923 johtokunta joutui seuraavan kerran suorittamaan opettajan valinnan, sillä Alma Elfving siirtyi kirkonkylän koululle. Seuraajakseen hän sai Fanni Paanin, joka on toiminut tämän koulun opettajana vuoteen 1956 asti, jolloin hän jäi sairaslomalle ja sitten seuraavana vuonna eläkkeelle. Hänen jälkeensä koululla vaihtuivat opettajat lähes vuosittain, joinakin vuosina kesken vuodenkin, niin että ennen vuotta 1963, jolloin aloitin opettajan urani tällä koululla, täällä on ollut 24 eri opettajaa. Nyt viimeisen 31 vuoden aikana opettajia on lisäkseni ollut vain 9.

Koulukeittiö ruuan antamiseksi oppilaille saatiin alkuun kevätlukukauden 1926 alusta. Alkuun perittiin ruuasta maksu, mutta kaksi vuotta myähemmin ruokaa annettiin joillekin varattomille maksutta. Ruoka valmistettiin opettajan keittiässä, joka nykyisin toimii opettajainhuoneena. Paitsi vahtimestarin tehtäviä otti opettaja Fanni Paani hoitaakseen myös keittäjän tehtävän. Millähän ajalla ruoka valmistettiin? Välitunnin aikana varmaan täytyi vellipataa käydä sekoittelemassa. No, keittiöhän oli luokan seinän takana ja asuntoon pääsi suoraan luokasta kapean käytävän kautta. Opettajan asuntoon kuului myös kaksi kamaria, joiden paikalla vielä vuosi sitten toimi koulumme kolmas opetusryhmä ja kylän kirjasto.

Kun suoritettiin koulun ensimmäinen tarkastus, kehoitti takastaja täydentämään koulun jokseenkin vaatimatonta opetusvälineistöä. Ensi tilassa olisi hankittava ainakin "Anatomisetja raittiusopilliset kuvastot, kansatyypit, muutamia luonteenomaisimpia maantieteellsiä kuvia ulkomailta, suppeampi eläinopillinen kuvasto sekä fysikaalinen opetusvälineistä ja piirustusteline." Näistä kaikista on jotakin näytteillä historiallisessa näyttelyssämme uuden rakennuksen käytävässä. Myös olisi hankittava luokkaan pitkä taulu, poikien käsityötarpeiksi tulee hankkia kunnon lautaa ja varattomille tyttöoppilaille käsityötarpeeksi vaatetta t.m.s.

Koulutyö alkoi sujua alusta alkaen aivan toivottuun tapaan ja kun oppivelvollisuuslaki myös Pattijoella otettiin toteutettavaksi, oli vuosittain suoritettava lukuvuoden alkaessa oppivelvollisten toteaminen. Pientenkoulun ja varsinaisen kansakoulun oppilaitten osalta ei ollut huomautettavaa, mutta lähes vuosittain joitakin jatkoluokille tulevia oppilaita puuttui. Heille johtokunta lähetti huomautuksen tulla kouluun. Jouduttiinpa jonakin vuonna, kun kehoitusta ei noudatettu, lähettämään isälle muistutus, kun ei ollut pannut poikaansa kouluun. Jos isä ei ota ojentuakseen, ilmoitetaan asia yleiselle syyttäjälle.

Paitsi koulunkäynnin asianmukaista suorittamista, valvoi johtokunta tarkasti myös koulutalon kuntoa. Vaikka rakennus ei ollut vielä moniakaan vuosia vanha, korjailtiin sitä lähes vuosittain milloin ikkunat kitaten milloin uuneja korjaillen. Lattioiden maalauksesta ja seinien paperoinnista huolehdittiin myöskin. Henkilö, joka johtokunnassa huolehti kaikista korjauksiin liittyvistä asioista, tarvikkeitten ja työntekijän hankinnasta aina voin hankintaan keittolan tarpeisiin, oli taloudenhoitaja. Pitkäaikaisina taloudenhaitajina ovat toimineet V.lmpola, Matti Keskitalo ja Matti Poukkula.

Koulumme johtokunnan puheenjohtajina sen historian aikana ovat toimineet J.S.Tuohinto, Matti Vilppula, Elmeri Jussila, Otto Konu, Terttu Poukkula, Simo Marjala, Sirkka-Liisa Niemelä, Martti Luttinen ja nykyisin Timo Marjala.

Vuonna 1931 johtokunta antaa vahtimestarin toimen Hanna Kukkosen hoidettavaksi. Hänet palkataan toimeensa 130 mk:n kuukausipalkalla. Pöytäkirja ei kerro, kuuluiko tähän myös keittäjän tehtävät, niin kuin sitten myöhempinä vuosina aina siihen asti, kun koulumme edellinen keittäjä-siivooja Terttu Vilppula jäi eläkkeelle kesällä 1987. Mainittu Hanna Kukkonen hoiti tehtäväänsä vain kaksi vuotta ja jälleen täytyi turvautua opettaja Paanin apuun, nyt 1OO mk:n kuukausikorvausta vastaan.

Kesällä -33 lähettää johtokunta kunnanvaltuustolle kirjelmän, jossa kehotetaan valtuustoa kunnostattamaan tai purattamaan Lassilan kamarit koulun pihalta. Tämä tarkoitti tuota lähintä naapuriamme nykyistä Rauhanpirttiä. Purkuun ilmeisesti päädyttiin, koska entisestä Lassilan talosta on nykyisin jäljellä vain ne kaksi kamaria, ioista kunnostettiin museona toimiva Rauhanpirtti. Sitä kunnostettaessa tarvittiin vanhaa lautaa, koska uusi ei oikein tyyliin sopinut. Johtokunta myöntyi kunnan päättäjien kanssa tehtyyn vaihtokauppaan, jossa koulun heinävajan lattiasta annetaan laudat Rauhanpirtin kunnostukseen, jos tilalle saadaan uudesta laudasta yhtä hyvä valmiiksi paikalleen asetettuna. Tarkka oli taloudenhoitajan oltava rahankin käytössä. Kun oli keskusteltu Kotikasvatusyhdistyksen kirjelmän johdosta, jossa pyydettiin sanotun yhdistyksen puhujalle huonetta majoittumiseen ynnä kyytiä, ei katsottu voitavan pyyntöön suostua, kun ei talousarviossa ole sen kaltaiseen varattuna rahoja. Huolta taloudenhoitajalle koitui myös koulun kaivosta, joka korjaamisen yhteydessä oli mennyt käyttökelvottomaksi. Jotta veden laatu korjautuisi, annettiin taloudenhoitajan tehtäväksi tyhjentää se useamman kerran. Mainittu kaivo temppuili kaikkina myöhempinäkin aikoina ja lähes joka talvinen ilmiö oli veden loppuminen. Minun tuntemani ajan toi keittäjä veden kotikaivostaan joen toiselta puolelta.

Tultiin sitten sotien alkamisvuoteen. Päiväkirjassa oli lyhyesti merkitty huomautusten sarakkeessa "Alkoi sota Suomen ja Venäjän välillä" Myös laulutuntien ohjelmassa oli nähtävissä vaikeat ajat. Useimpien tuntien aiheina olivat isänmaalliset laulut ia myös virsiä laulettiin merkittävän paljon. Jälkimmäiseen vaikutti varmaan myös se, että oli saatu uudistettu virsikirja. Koulunpitoon sotatoimilla oli myös vaikutuksensa. Opetusministerin radiossa antamalla käskyllä koulutyö jouduttiin keskeyttämään joulukuun 4. ja huhtikuun 22. päivien väliseksi ajaksi. Keskeytyksen jälkeen kouluun tuli kolme Karjalan siirtolaislasta Sutelaisen perheestä. Opettaja Paani toimi sodan ajan lottana maanpuolustustyössä leipoen armeijalle leipiä. Johtokunta päättikin hakkauttaa suunniteltujen 4o metrin halkomäärän lisäksi 15 syltä enemmän halkoja, koska polttopuuta kuluu nyt enemmän em. leipien leipomiseen. Halonajo jätetään taloudenhoitajan huoleksi. Sinä vuonna luokkaan saatiin kaasulamppu, 300 kynttilän tehoinen.

Jatkosodan vuosina koulun toimintaan ei tullut kovin pitkiä keskeytyksiä, mutta koulun toimintaan sodalla oli omat vaikutuksensa. Koska poikien käsityönohjaaja oli rintamalla eikä sijaista saatu, jätettiin sekä tyttöjen että poikien käsityöt pitämättä ja tilalle otettiin laskentoa, kirjoitusta ja lukemista. Todettiin myös poikkeuksellisten olojen vaikuttavan oppilaitten runsaampaan sairasteluun.

Tyttöjen käsityötarpeitten puute aiheutti sen, että opetussuunnitelmaa ei voitu täydellisesti seurata. Pojillehan kyllä löytyi tarvepuita koulun halkopinosta. Eräänä sotajouluna joulujuhla päätettiin järjestää, mikäli kynttiläitä ja valoa saadaan. Muuten joulujuhla aina kuului ohjelmaan ja oppilaille tilattiin joululehti ja jotakin suuhunpantavaa. Toinen keskeytys koulutyöhän tuli siirtoväen majoituksen vuoksi syyskuussa kahden viikon ja sotilasmajoituksen tähden loka-marraskuussa 1944 kuukauden ajaksi. Myös yhtenä talvena jätettiin jatkokurssi pitämättä oppilaitten vähyyden vuoksi

Lopultakin näytti siltä, että keittäminen opettajan keittiössä loppuisi, sillä keväällä -46 johtokunta ehdottaa, että saunan eteisestä tehtäisiin keittola sekä sauna jaettaisiin saunaksi ja pukuhuoneeksi. Samana syksynä sitten laitetaan vahtimestarin ia keittäjän toimi haettavaksi postipaikan ja muille luvallisille ilmoitustauluille. Taloudenhoitaja toimittaa ilmoitukset paikoilleen. Sen kertainen keittäjä-vahtimestari hoiti tehtävää vain vuoden. Sen jälkeen vuosittain jätettiin taloudenhoitajan huoleksi järjestää koululle keittäjä-vahtimestari, koska hakijoita ei millään kerralla ilmaantunut. Kunnes sitten -53 mainittua tehtävää oli hakenut neiti Sanni Tuohinto, joka valittiin. Sittemmin tehtävää hoiti myös Aila Tuohinto, Marjatta Impola, Vilma Impola sekä Mirja Tuohinto, jolta kesken johtokunnan kokouksen käytiin kotoa kysymässä suostumusta keittäjä-vahtimestarin valitsemiseksi. Jo parina vuotena edellinen keittäjä oli keittänyt vuokratiloissa Yli-Maunulan talossa keittolan huonon kunnon vuoksi. Siinä oli kuitenkin sattunut joitakin hankaluuksia ruuan kuljettamisen vuoksi, joten se lopetettiin. Niinpä päätettiinkin kiirehtiä kunnan päättäjiä kokonaan uuden keittolan rakentamiseksi siihen tyhjään tilaan, joka oli aiemmin toiminut opettajan navettana. Siihen asti keitettäisiin taas opettajan keittiässä.

Vuonna 1946 alkavat oppilaskuljetukset kunnan kustannuksella. Tällä kerralla pannaan puheenjohtaja asialle tiedustelemaan Siikajoen postiautonkuljettajalta rupeaisiko ja minkälaisella maksulla kuljettamaan kahta oppilasta, joilla on yli 5 km:n matka. Johtokuntaa työllisti koko viisikymmenluvun koulun molempien opettajien etsiminen jokseenkin vuosittain, jopa useamman kerran lukuvuoden aikana ja vielä kuusikymmenluvun toisen opettajan viran täyttäminen vuoden, kahden välein. Useamman kerran kävi niin, että valittu henkilä olikin ottanut viran vastaan muualla ja johtokunta joutui käynnistämään hakutoimenpiteet uudelleen.

Lukuvuoden 1948 alusta Olkijoen koulu koki yhden muutosvaiheistaan. Koulu muuttui supistetusta kansakoulusta täydelliseksi 2-opettajaiseksi kansakouluksi, Fanni Paanin opettaessa yläluokkia, valittiin alaluokkien opettajaksi Anna Sundvik. Opettajatilanteesta johtui, että poikien käsityönohjaajaksi tarvittiin mieshenkilö. Kukapas siihen niin yhtäkkiä keksittiin kuin taloudenhoitaja, silloin Matti Poukkula. Anna Sundvikin virka oli täytetty väliaikaisena, sillä tarkoitus oli saada koululle miesopettaja. Se onnistui syyslukukauden 1950 alusta, jolloin virkaan valittiin Pentti Viitanen. Hän lähti kuitenkin suorittamaan asevelvollisuuttaan kesken lukuvuoden ja tarvittiin viransijainen.

Seuraava yhtä merkittävä muutosvaihe koulun toiminnassa koettiin 41 vuotta myöhemmin, siis 1989, kun koulu muuttui 3-opettajaiseksi. Sitä muutosta arvostan todella merkittävänä erityisesti opetuksen kannalta. Pitäisin hyvin suurena taka-askeleena mikäli koulu muutettaisiin joskus uudelleen 2-opettajaiseksi. Ainakaan näkäpiirissä ei ole niin synkkää tilannetta, ellei uhkaksi sitten muodostu nämä toistuvat kuntien valtionosuuksien leikkaukset. Eräs koulumuodon muutos koettiin myös syyslukukaudella -65, jolloin seitsemäs luokka otettiin kansakoulusta pois ja aloitettiin kansalaiskoulun toiminta. Koulun oppilasmäärä oli niihin aikoihin 30 vaiheilla. Seuraava koulumuodon muutos olikin sitten syksyllä 1974, jolloin kunnassamme siirryttiin peruskoulujärjestelmään.

Syksy -48 oli koko kylälle sikäli merkittävä, että 4.10, sytytettiin täällä ensimmäiset sähkölamput, heti myös koululla. Puhelinyhteys oli jo ollut aikaisemmin, mutta nyt näytti siltä, että Raahen puhelinyhtiön linja koskettaa koulun koivuja. Johtokunta katsoi aiheelliseksi yhtiötä tästä huomauttaa ja kehotti siirtämään puhelinlinjan tien toiselle puolelle.

Useat teistä muistavat, mikä merkittävä vuosi koko valtakunnan kannalta oli v.1952. Silloin koulu oli päätetty maalata toisen kerran niin, että ehtii valmiiksi ennen olympialaisten alkua. Samaisena vuonna sai taloudenhoitaja kiivetä yläluokassa tikapuille ja laittaa ikkunoihin verhot. Koulun rainakoneella kun ei voinut päiväsaikaan muuten katsoa kuvia. 8. pnä toukokuuta 1954 tapahtuu koululla ensimmäinen ja toistaiseksi pahin onnettomuus, sillä koulun sauna ja vieressä ollut keittola vaurioituivat tulipalossa siinä määrin, että niitä oli korjautettava 109 OOO mk:n edestä.

Niinkuin ei sähkö, ei myöskään vesijohtoverkosto ole aina kuulunut Olkijoen kylän etuihin. Kun putkilinja sitten 1970 saavuttaa tämänkin kylän, tekee johtokunta heti alkuvuodesta ehdotuksen vesijohdon vetämiseksi koululle sekä samassa yhteydessä lämmityksen muutettavaksi keskuslämmitykseksi. Vielä saman vuoden keväällä ehdotus toistetaan sekä ensimmäisen kerran koulun historiassa tuodaan esiin tarve lisärakentamisesta. Silloin oli kyse liikunta- ja käsityötiloista. Olivathan nämä molemmat tarpeelliset tilat puuttuneet koululta jo vuosikymmenten ajan. Lisätilan rakentamiselle eivät päättäjät lämmenneet aivan ensi yrittämällä. Huomattakoon, että tuolloin koulun oppilasmäärä ei vielä ollut mitenkään pieni kaksiopettajaiselle koululle - kolmenkymmenen molemmin puolin vuodesta toiseen. Neljän vuoden miettimisajan jälkeen jotakin tapahtuu, mutta toimenpiteet supistuivat sillä kerralla opettajan asunnon kahden kamarin muuttamiseen kirjastoksi ja pienryhmän opetustilaksi. Asiaa ilmeisesti oli auttamassa se, että tuolloin siirryttiin peruskoulujärjestelmään ja päättäjätkin ymmärsivät sen tarkoittavan jotakin muutosta. Parin vuoden kuluttua todetaan koulun uunien olevan jopa vaarallisen huonossa kunnossa. Palovaaran perusteella ehdotetaan ne muutettavaksì sähköllä lämpiäviksi.

Kuluu kolme vuotta ja huomataan, että korjattavaa olisi enemmänkin. Niinpä kesän -79 aikana koulurakennuksessa suoritetaan peruskorjaus, jossa lisätään lämmöneristystä ja uusitaan lämmitysjärjestelmä keskuslämmitykseksi. Seuraavan kesän aikana rakennetaan piharakennuksen tyhjänä olleeseen tilaan käsityötila. Vieläkään ei toteutunut liikuntasalin rakentaminen, sillä samaan aikaan alkaa koulun oppilasmäärä vauhdilla laskea. Pienimmillään se on 16 vuosina -82 ja -83. Niin alas se ei siis koskaan ole laskenut, että olisi tarvinnut keskustella koulun lopettamisesta. Tuon aallonpohjan jälkeen noustiin melko nopeasti taas yläs ja 1989 oli sitten 40 ylitetty. Samana syksynä aloitimme kolmen opettajan voimin. Loppupuoliskalla -80-lukua puhuttiin jo ihan tosimielessä lisätilan tarpeesta ja ryhdytään toimiin. Kunnan päättäjät olivat lähes yksimielisesti asian takana, kunhan vain saadaan varmuus valtion rahoitusosuuden järjestymisestä. Aikanaan sitten nähdään ensimmäiset luonnokset uusien tilojen rakennuspiirustuksista.

Siinä vaiheessa hyvä alku romahtaa. Millään taholla eivät nähdyt piirustukset saa myötätuntoa. Kaikki meneekin uusiksi, mutta onhan aikaa, sillä rahoitus ei järjestykään toivotulle vuodelle. Aikanaan saadaan aivan uudet piirustukset ja ne näyttävät hyvältä ja eikös näytä hyvältä lopputuloskin. Kaikilta tahoilta olen kuullut vain kiittäviä koulumme ulkonäköä koskevia lausuntoja. Samalla kohosi myös tuon viereisen 75 vuotta 6 kuukautta aikaisemmin käyttöön vihityn kouluvanhuksen arvo, sillä niin luonteva on uuden ja vanhan liitos. Kiitos arkkitehdin oivalluksen vanha sai pintaansa entisen värin ja näin me voimme nähdä vanhan ja uuden eron.

Edellisien sukupolvien työtä kunnioittaen toivottakaamme nyt onnea ja menestystä tänään juhlittavalle vanhukselle, mutta samoin myös tälle tänään käyttöön vihittävälle nuorukaiselle. Onneksi olkoon !

©Paavo Muilu